Otsikko lähinnä liittyy hiljaisuuteeni täällä bittimaailmassa. Eipä luulisi kirjoittelun omasta elämästään olevan näin kovin vaikeeta. Mitään pahaa ei ole siis käynyt, osaan vaan kuluttaa aikani kaikkeen muuhun, joka ei vaan ole ollut aina niin laadukasta. Kyllä varmaan itsekin tiedätte kun yhtäkkiä huomaat että tunti jos toinenkin on mennyt eikä ole mitään ihmeellistä saanut aikaseksi.
No, tällä hetkellä elämääni kuuluu seuraavaa:
1. Pääsin opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun restonomiksi.
2. Odotamme puhelua TOASilta, jos saataisiin uusi kämppä, uudesta talosta.
3. Lähden ensi viikolla 2,5 viikoksi Ruotsiin maailman jamboreelle (suomeksi todella isolle partioleirille).
Tuossa tiivistetysti tämä hetki.
Kuluvan kesän aikana olen työskennellyt Yyterissä, tutuissa hommissa. Tällä kertaa eri vuokrahenkilöstön välitysfirmassa. Kivasti on mennyt, ensimmäistä tiliä odotellessa. :D
Nyt päätä painaa pakkaaminen leirille ja olkapäällä huutaa pikku-Tytti, joka käskee kompata laatikotkin kun se muutto voi olla lähellä. Voi huh huh. Tietäsittepä millanen tavaramäärä tässä huushollissa on piilossa laatikoissa, vaatehuoneessa, sängyn alla ja kaapeissa. En edes kysy miten tää on mahdollista kun voi ihan peiliin katsoa.
torstai 14. heinäkuuta 2011
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Nyt nolottaa...
Niimpä. Se siitä ja anteeksi.
Uudessa työpaikassa on nyt viihdytty. Siitä ei kuitenkaan ole kovin paljoa kerrottavaa sillä homma on sen verran aivotonta, ihanaa vastapainoa edelliselle hullujen huoneelle. ;) Ollaanhan me saman pestin omaavan Kristan kanssa kuitattu jo bonukset.
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut hieman jotain pientä. Ollaan vietetty nopeesti laskettuna viidet synttärit ja parit nimpparit. Kuultiin myös, että Kallen serkusta tulee syksyllä isä, aivan mahtavaa! Niin ja minun sukuni pienin tulokas Veeti, on oppinut konttamaan. Pikku tyyppi aloitti myös tarhassa nyt maanantaina, sunnuntai-illalla Veetin äitiä hieman jännitti pojan puolesta, Veeti on kuitenkin niin reipas poika, että tuskimpa on ollut mitään suuren suurta ongelmaa tarhautumisessa.
Tampereen 50neliön palatsissamme ollaan nyt viimeisen kuukauden aikana taidettu viettää yksi viikonloppu, ja sekin siivottiin. :D
Huomen aamuksi olen varannut terkkarilta ajan, jotta SAAN rokotuksen. Tämä kyseinen rokotus on justiinsa kohta pian vanhaksi menevä kaikkien ystävä jäykkäkouristus. Onhan tässä sitten vielä se ihanuus, että on tarkotus keskustella terkkari-tädin kanssa muutamasta muustakin piikistä. Huhhahhei. Ei muuta kuin pikku hiljaa nukkumaan...
Kuitenki ennen nukkumaan menoa täytyy päivittää vielä pakolliset partiohäppeningit.
Partiorintamalla sellaista, että mielestäni uusi (tämän vuoden alussa aloittanut) lippukunnan hallitus on toiminut oikein mallikkaasti. Hienoa tehdä hommia lippukunnan eteen, nyt kun on välillä tehnyt piirin ja järjestön tasolla juttuja. Nyt odottelen vastausta, että aloitanko uuden pestin järjestötasolla vai en. Ilmottelen siitä kun tiedän, mutta innolla odotan! :)
Loppuun mainos:
Partioviikkoa vietetään myöskin tänä vuonna. Uutta muihin vuosiin verrattuna on se, että tänä vuonna huivitetaan se mistä tykätään. Lisää tietoa kamppiksesta löytyy Huivita se, mistä tykkäät. Tässä mun panos, ainakin toistaiseksi. :)
Aivan oikein, KOLMET rokotuslohdutuskengät, joista tykkään.
Uudessa työpaikassa on nyt viihdytty. Siitä ei kuitenkaan ole kovin paljoa kerrottavaa sillä homma on sen verran aivotonta, ihanaa vastapainoa edelliselle hullujen huoneelle. ;) Ollaanhan me saman pestin omaavan Kristan kanssa kuitattu jo bonukset.
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut hieman jotain pientä. Ollaan vietetty nopeesti laskettuna viidet synttärit ja parit nimpparit. Kuultiin myös, että Kallen serkusta tulee syksyllä isä, aivan mahtavaa! Niin ja minun sukuni pienin tulokas Veeti, on oppinut konttamaan. Pikku tyyppi aloitti myös tarhassa nyt maanantaina, sunnuntai-illalla Veetin äitiä hieman jännitti pojan puolesta, Veeti on kuitenkin niin reipas poika, että tuskimpa on ollut mitään suuren suurta ongelmaa tarhautumisessa.
Tampereen 50neliön palatsissamme ollaan nyt viimeisen kuukauden aikana taidettu viettää yksi viikonloppu, ja sekin siivottiin. :D
Huomen aamuksi olen varannut terkkarilta ajan, jotta SAAN rokotuksen. Tämä kyseinen rokotus on justiinsa kohta pian vanhaksi menevä kaikkien ystävä jäykkäkouristus. Onhan tässä sitten vielä se ihanuus, että on tarkotus keskustella terkkari-tädin kanssa muutamasta muustakin piikistä. Huhhahhei. Ei muuta kuin pikku hiljaa nukkumaan...
Kuitenki ennen nukkumaan menoa täytyy päivittää vielä pakolliset partiohäppeningit.
Partiorintamalla sellaista, että mielestäni uusi (tämän vuoden alussa aloittanut) lippukunnan hallitus on toiminut oikein mallikkaasti. Hienoa tehdä hommia lippukunnan eteen, nyt kun on välillä tehnyt piirin ja järjestön tasolla juttuja. Nyt odottelen vastausta, että aloitanko uuden pestin järjestötasolla vai en. Ilmottelen siitä kun tiedän, mutta innolla odotan! :)
Loppuun mainos:
Partioviikkoa vietetään myöskin tänä vuonna. Uutta muihin vuosiin verrattuna on se, että tänä vuonna huivitetaan se mistä tykätään. Lisää tietoa kamppiksesta löytyy Huivita se, mistä tykkäät. Tässä mun panos, ainakin toistaiseksi. :)
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Uudet tuulet!
Tänään se on sitten virallista. Vanhaan työpaikkaan on nyt ilmotettu irtisanominen ja uuteen paikkaan kirjotettu sopimus. Huh huh mikä päivä!
Toisaalta oon todella helpottunut silti mielessä pyörii jännistys ja pieni haikeus. Tässäkö tämä nyt sitten oli? 1½ vuotta samassa paikassa on pitkä aika, ainakin mulle. Tuntuu oudolta jättää nää kaikki tutut kasvot ja kuviot. Tänään olen saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta asiakkailta ja salimme ohjaajilta; "tsemppiä jatkoon!", "onnea tulevaan", "olit niin ihana täällä. hymyilevät, tutut kasvot. Onnea jatkoon!". Hittolainen ymmärtääköhän mun pomo millasen asiakaspalvelijan se mussa menettää?? Tuntuu varmaan karulta lukea tällästä itse kehua, mutta eihän sille mitään voi kun asiakkaat tirauttaa kyyneleen mun lähdön vuoksi?
Viimeinen tunti tässä firmassa lähtee juuri käyntiin. Iso osa asiakkaille tarjoamistani suklaista on hävinnyt. Jääköhän asiakkaille musta mitään mieleen?
Sen tiedän, että mulla tulee ikävä työkavereita. M & S, teistä pidän enkä varmana unohda teitä. Ootte olleet mulle tosi tärkeitä, tuki ja turva työelämän armottomalla saralla. Kiitos, että sain aloittaa työurani teidän kanssa. Tuomisia saa varmasti M ja pieni poika nimeltä Hillevi. ;) <3 Niin ja S ei pääse musta eroon, koska mulla on sen numero! HAH.
Iso kiitos myös pomolleni, kiitos siitä että hän antoi minulle 1½ vuotta sitten mahdollisuuden tulla tähän firmaan töihin. Matkan varrella on sattunut ja tapahtunut, mutta silti olen kiitollinen. :)
Haikein, mutta kuitenkin innokkain terveisin, Tytti
Toisaalta oon todella helpottunut silti mielessä pyörii jännistys ja pieni haikeus. Tässäkö tämä nyt sitten oli? 1½ vuotta samassa paikassa on pitkä aika, ainakin mulle. Tuntuu oudolta jättää nää kaikki tutut kasvot ja kuviot. Tänään olen saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta asiakkailta ja salimme ohjaajilta; "tsemppiä jatkoon!", "onnea tulevaan", "olit niin ihana täällä. hymyilevät, tutut kasvot. Onnea jatkoon!". Hittolainen ymmärtääköhän mun pomo millasen asiakaspalvelijan se mussa menettää?? Tuntuu varmaan karulta lukea tällästä itse kehua, mutta eihän sille mitään voi kun asiakkaat tirauttaa kyyneleen mun lähdön vuoksi?
Viimeinen tunti tässä firmassa lähtee juuri käyntiin. Iso osa asiakkaille tarjoamistani suklaista on hävinnyt. Jääköhän asiakkaille musta mitään mieleen?
Sen tiedän, että mulla tulee ikävä työkavereita. M & S, teistä pidän enkä varmana unohda teitä. Ootte olleet mulle tosi tärkeitä, tuki ja turva työelämän armottomalla saralla. Kiitos, että sain aloittaa työurani teidän kanssa. Tuomisia saa varmasti M ja pieni poika nimeltä Hillevi. ;) <3 Niin ja S ei pääse musta eroon, koska mulla on sen numero! HAH.
Iso kiitos myös pomolleni, kiitos siitä että hän antoi minulle 1½ vuotta sitten mahdollisuuden tulla tähän firmaan töihin. Matkan varrella on sattunut ja tapahtunut, mutta silti olen kiitollinen. :)
Haikein, mutta kuitenkin innokkain terveisin, Tytti
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Laskiaissunnuntai
Viimeksi kirjottelin pomoni tyttären hölmöydestä. Tänään saan kirjotella rakkaan poikaystäväni hölmöydestä. Aamulla odoteltiin Porista muutamaa herraa ostosreissulle Ikeaan. Oli aamupalan aika ja laitoin Kallen leikkaamaan leipää ja eikä aikaakaan kun oli syvä ventti kädessä. Sitten keräiltiin kamppeet ja soitettiin taksi... matka Acutaan voi alkaa.
Acutassa kun Kalle ilmottautui odottelijaksi. Näin Vuoden Tamperelaiset, Poliisit -sarjan "hassunhauskat" poliisisedät. Samalta ne näytti kuin telkkarissakin, ei siis ollenkaan pöhkömmiltä. ;D Samantien kun Kalle pääsi ilmottautumistiskiltä pois häipyivät myös poliisit. HAH.
Yllättävän nopeasti Acutassa toimi tuo tikkaustiski. Tunnin verran kesti, että oltiin ulkona päivystyksestä. Kaksi tikkiä, ja elämä jatkui. Sittenpä jo muutama herra Porista oli jo suhteellisen lähellä Tamperetta, jolloin he saivat tulla hakemaan allekirjoittaneen ja yhden hölmön mukaan matkalle Ikeaan.
Ikea oli tapansa mukaan täynnä. Toinen porilainen herra sai tuhlattua pienen omaisuuden Ikeaan ja kaupanpäällisinä muutaman kassillisen roipetta uuteen omaan kotiinsa. Meidän mukaan lähti lasipurkki spagetille, matto, litran mitta ja puolukkahilloa. namskis...
Mahtava lopetus oikeen mallikkaalle viikonlopulle. :D
Viikonloppu itsessään oli ihana! Aivan mahtavaa vain olla kotona, ei tarvitse mitä seuraavaksi tekee ja minne menee. Käytiin luistelemassa ja syötiin hyvin. Kallekin pisti parastaan jälkiruuan saralla, karamellivanukas oli h-y-v-ä-ä. Tämän stressittömän viikonlopun jäljiltä ei olekaan sen enempää kerrottavaa, sillä kaikki meni mainiosti. Stressittömän viikonlopun reseptiin kuului myös muutama pullo viiniä.. Pieni huomautus anopille jos joskus sattuu tämän kirjotelman lukemaan; nukuttiin yli 9 tuntia, joka yö. :D
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Työkaverin talvilomaviikko
Hienosti on selvitty jo kolme päivää ilman työkaveri M:mää. Vaikkakin viime viikkoinen talvileiri on pikkasen verottanut aivotoimintaa maanantaina ja tiistaina. :D Nyt keskiviikkona rupeaa jo aivotoiminta palautumaan vanhoihin uomiinsa ja hihittelyä ei ilmene ihan joka asiasta. Olen turvallisesti pitäytynyt iltavuoroissa, ei tuon leirin jälkeen aamuheräämiset innosta ollenkaan. Aamuvuorot olen suosiolla jättänyt pomon tyttärelle.
Pomon tytär on astetta enemmän pissis kuin normi asteikolle tavallisesti mahtuisi, eli erittäin pintaliitäjästä on kyse! Pomon tyttärellä on tapana suureen äänen kertoa viime bile kerrasta (joka normaalisti on ollut eilen), siitä kuinka kännissä on ollut ja kuinka taas vuokrarahat on mennyt juomiin. Tänään kuitenkin neidin suusta tuli vuosisadan väläytys.
Työpaikallani on tällä hetkellä työharjottelija, joka oli vierestä kuunnellut miten Pomon tytär fiksusti perui sairastuneen fysioterapeutin asiakkaita: "Hei, valitettavasti joudun soittelemaan tämän päiväisestä fysioterapia ajastasi. R on tällä hetkellä paskataudissa niin ei pysty hoitamaan tänään asiakkaitaan. Katsoisimmeko sinulle uutta aikaa?" xD
Luulen, että fysioterapeutti R saa seuraavalla kerralla, kun tämän päivän asiakkaat tulevat, selittelemään vastaanotossa työskennelleen Pomon tyttären sanavalintoja. Hups. Hyvät naurut siitä ainakin sai! :D
Seuraavaan kertaan!
Pomon tytär on astetta enemmän pissis kuin normi asteikolle tavallisesti mahtuisi, eli erittäin pintaliitäjästä on kyse! Pomon tyttärellä on tapana suureen äänen kertoa viime bile kerrasta (joka normaalisti on ollut eilen), siitä kuinka kännissä on ollut ja kuinka taas vuokrarahat on mennyt juomiin. Tänään kuitenkin neidin suusta tuli vuosisadan väläytys.
Työpaikallani on tällä hetkellä työharjottelija, joka oli vierestä kuunnellut miten Pomon tytär fiksusti perui sairastuneen fysioterapeutin asiakkaita: "Hei, valitettavasti joudun soittelemaan tämän päiväisestä fysioterapia ajastasi. R on tällä hetkellä paskataudissa niin ei pysty hoitamaan tänään asiakkaitaan. Katsoisimmeko sinulle uutta aikaa?" xD
Luulen, että fysioterapeutti R saa seuraavalla kerralla, kun tämän päivän asiakkaat tulevat, selittelemään vastaanotossa työskennelleen Pomon tyttären sanavalintoja. Hups. Hyvät naurut siitä ainakin sai! :D
Seuraavaan kertaan!
maanantai 28. helmikuuta 2011
Miltä kuulostais 4 päivää ilman juoksevaa vettä ja parhaimmillaan -25 astetta?
Niimpä, siinäpä kysymys mitä en sitten päähäni saanut kun kirjottelin ilmottautumislappua Napaketulle. Oih niin ihanalle talvileirille.
To-su menikin sitten yöpyessä teltassa ja hytistellessä ulkona, oi tätä partiolaisen täysjärkisyyttä! Leirillä ollessa negatiivisuus sai välillä vallan ja olin muutamaan kertaan valmis lähtemään kotiin (vaikka kävellen, stna!). Nyt kun leirin loppumisesta on kulunut reilu vuorokausi oon jo suhteellisen ylpeä 4 päivän rutistuksesta kylmässä, kohmeessa, huurteessa, hytistellessä... Nyt on jo positiivisiakin asioita mielessä vaikka tieto kotona odottavasta savuisesta ja hikisestä pyykkivuoresta kammottaa.
Mun leirin kohokohtia oli tutut naamat pitkästä aikaa ja muutama uusi yllättäväkin tuttavuus. "Vanhojen" kavereiden kanssa leirin vapaat hetket täyttyivät naurulla ja levottomilla jutuilla. Ai, että leirielämä vaan on, aivan mahtavaa! Tässä muutama otos Napaketun lentävistä lausahduksista, ketään en sinänsä tahdo nolata, mutta mitäs avasit suusi! ;D Toivoisin lausahduksia lisää kommentteina. ;)
"Stna, mä ainakin ompelen tän merkin paitaa ni kaikki näkee et oon ollu täällä!"
Abi-Heidi sunnuntaina: "Häh, täh, jooo!"
Uudet yllättävät tuttavat toivat kokemuksia, jotka muistan vielä pitkään. Huolto aukiolta löysin perjantai illalla kaksi möllöttävää miestä, toinen harjavallasta ja toinen laitilasta, Paavo ja Masa. Herrat hommasivat kuskin ja kidnappasivat tämän neidin järvelle, jossa jäädytettiin moottoroidun napakelkan rataa. Niin, pääsin myös kolmen miehen pyöritykseen, meni muuten napakelkka pikkasen lujaa. :D Tätä ei vissiin pitänyt sanoa tai kertoa, mutta "Sua on nyt tuupannu kolme äijää, eikä tainnu sattuakaan yhtään!". Muistoja.
Leirillä tiimi toimi ja tulosta tuli, kiitos tytöt, ootte korvaamattomia. :) Kaikki sormet ja varpaat on tallessa ja hymy oli herkässä leirin jälkeen.
KIITOS. :)
To-su menikin sitten yöpyessä teltassa ja hytistellessä ulkona, oi tätä partiolaisen täysjärkisyyttä! Leirillä ollessa negatiivisuus sai välillä vallan ja olin muutamaan kertaan valmis lähtemään kotiin (vaikka kävellen, stna!). Nyt kun leirin loppumisesta on kulunut reilu vuorokausi oon jo suhteellisen ylpeä 4 päivän rutistuksesta kylmässä, kohmeessa, huurteessa, hytistellessä... Nyt on jo positiivisiakin asioita mielessä vaikka tieto kotona odottavasta savuisesta ja hikisestä pyykkivuoresta kammottaa.
Mun leirin kohokohtia oli tutut naamat pitkästä aikaa ja muutama uusi yllättäväkin tuttavuus. "Vanhojen" kavereiden kanssa leirin vapaat hetket täyttyivät naurulla ja levottomilla jutuilla. Ai, että leirielämä vaan on, aivan mahtavaa! Tässä muutama otos Napaketun lentävistä lausahduksista, ketään en sinänsä tahdo nolata, mutta mitäs avasit suusi! ;D Toivoisin lausahduksia lisää kommentteina. ;)
"Stna, mä ainakin ompelen tän merkin paitaa ni kaikki näkee et oon ollu täällä!"
Eve bussissa sunnuntaina: "Voisin ottaa kengät pois."
Tytti: "Ei kannata, ihmiset rupee pyörtyy." "Et sä varmaan taipuiskaan."
Aneten lämmittimet näyttää ihan terveyssiteiltä.
Uudet yllättävät tuttavat toivat kokemuksia, jotka muistan vielä pitkään. Huolto aukiolta löysin perjantai illalla kaksi möllöttävää miestä, toinen harjavallasta ja toinen laitilasta, Paavo ja Masa. Herrat hommasivat kuskin ja kidnappasivat tämän neidin järvelle, jossa jäädytettiin moottoroidun napakelkan rataa. Niin, pääsin myös kolmen miehen pyöritykseen, meni muuten napakelkka pikkasen lujaa. :D Tätä ei vissiin pitänyt sanoa tai kertoa, mutta "Sua on nyt tuupannu kolme äijää, eikä tainnu sattuakaan yhtään!". Muistoja.
Leirillä tiimi toimi ja tulosta tuli, kiitos tytöt, ootte korvaamattomia. :) Kaikki sormet ja varpaat on tallessa ja hymy oli herkässä leirin jälkeen.
KIITOS. :)
maanantai 21. helmikuuta 2011
Viikon aloitus; täriseviä käsiä ja onnen kyyneleitä
Mistään kovin vakavasta ei ole kyse, vaikkakin otsikosta voi sellaisen kuvan saada. Tarkoitus oli vain ilmaista kuinka jännittynyt aamu oli, sillä puhelimeen ei vastattukaan. Niin ja toisaalta aamu oli iloinen kun puhelin soi ja osasin vastata siihen.
Tässä se julistus nyt tulee: OLEN SAANUT UUDEN TYÖPAIKAN!!! :D
Eipä pysynyt tämä neiti housuissaan (onneksi oli yövaatteet päällä ja ne oli tarkoituskin ottaa pois... hehheh)
Hetken joudun odottelemaan pääsyä kohti uusia haasteita, talvilomaviikot pilaa mun nopean työpaikan vaihdon, mutta kyllä silti on tunnelma katossa! Hitto, kun voi olla puhelusta onnellinen. :)
Nyt sitten vaan rauhallisesti odotellaan, että muutama viikko kuluu ja pääsee laittamaan paperiin nimeä. Hihhiiii, nyt jännittää.. Voin kyllä kertoa, että suuren suuri kivi vierähti sydämeltä.
Päivittelen taas kun on päivitettävää, jos vaikka kerkeäisin kirjottelemaan ennen torstaita ja lähtöä talvileirille (jatkossa Napakettu).
Tytti
Tässä se julistus nyt tulee: OLEN SAANUT UUDEN TYÖPAIKAN!!! :D
Eipä pysynyt tämä neiti housuissaan (onneksi oli yövaatteet päällä ja ne oli tarkoituskin ottaa pois... hehheh)
Hetken joudun odottelemaan pääsyä kohti uusia haasteita, talvilomaviikot pilaa mun nopean työpaikan vaihdon, mutta kyllä silti on tunnelma katossa! Hitto, kun voi olla puhelusta onnellinen. :)
Nyt sitten vaan rauhallisesti odotellaan, että muutama viikko kuluu ja pääsee laittamaan paperiin nimeä. Hihhiiii, nyt jännittää.. Voin kyllä kertoa, että suuren suuri kivi vierähti sydämeltä.
Päivittelen taas kun on päivitettävää, jos vaikka kerkeäisin kirjottelemaan ennen torstaita ja lähtöä talvileirille (jatkossa Napakettu).
Tytti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)