Tänään se on sitten virallista. Vanhaan työpaikkaan on nyt ilmotettu irtisanominen ja uuteen paikkaan kirjotettu sopimus. Huh huh mikä päivä!
Toisaalta oon todella helpottunut silti mielessä pyörii jännistys ja pieni haikeus. Tässäkö tämä nyt sitten oli? 1½ vuotta samassa paikassa on pitkä aika, ainakin mulle. Tuntuu oudolta jättää nää kaikki tutut kasvot ja kuviot. Tänään olen saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta asiakkailta ja salimme ohjaajilta; "tsemppiä jatkoon!", "onnea tulevaan", "olit niin ihana täällä. hymyilevät, tutut kasvot. Onnea jatkoon!". Hittolainen ymmärtääköhän mun pomo millasen asiakaspalvelijan se mussa menettää?? Tuntuu varmaan karulta lukea tällästä itse kehua, mutta eihän sille mitään voi kun asiakkaat tirauttaa kyyneleen mun lähdön vuoksi?
Viimeinen tunti tässä firmassa lähtee juuri käyntiin. Iso osa asiakkaille tarjoamistani suklaista on hävinnyt. Jääköhän asiakkaille musta mitään mieleen?
Sen tiedän, että mulla tulee ikävä työkavereita. M & S, teistä pidän enkä varmana unohda teitä. Ootte olleet mulle tosi tärkeitä, tuki ja turva työelämän armottomalla saralla. Kiitos, että sain aloittaa työurani teidän kanssa. Tuomisia saa varmasti M ja pieni poika nimeltä Hillevi. ;) <3 Niin ja S ei pääse musta eroon, koska mulla on sen numero! HAH.
Iso kiitos myös pomolleni, kiitos siitä että hän antoi minulle 1½ vuotta sitten mahdollisuuden tulla tähän firmaan töihin. Matkan varrella on sattunut ja tapahtunut, mutta silti olen kiitollinen. :)
Haikein, mutta kuitenkin innokkain terveisin, Tytti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti